Olen Minna Vahlström ja omistan kaksi australianpaimenkoiraa Millan (Riekonhovin Cast Away) ja Ellin (Riekonhovin Elizabeth). Olen nyt kolmatta vuotta mukana tehiksessä, viime vuonna ja toissa vuonna Millan kanssa ja nyt Ellin kanssa. HSKH:ta olen edustanut vuodesta 2009 saakka, vaikkakin agilityä olen harrastanut jo vuodesta 2006 saakka. Sattuman kautta eksyin aikoinani agilityn pariin englanninsetteri Lissulla ja siitä se sitten alkoi, nimittäin todellinen innostus lajia kohtaan. Lissun kanssa tein varmaan kaikki virheet, jotka agilitykoiran kanssa vaan voi tehdä; ei osannut kohtakteja, itsenäisiä keppejä eikä irtoamista ja oma ohjaaminenkin oli kamalaa katsottavaa. Kaikesta huolimatta Lissu nousi maxi3-luokkaan ensimmäisenä enkkusetterinä euroopassa ja tietojeni mukaan kukaan muu ei ole vieläkään yltänyt samaan. Sattuman kautta sain kotiini vuonna 2010 ihastuttavan australianpaimenkoira Millan. Alusta saakka oli selvää, että Millan kanssa ykköslajina tulee olemaan agility. Milla oppi todella nopeasti esteet ja samalla sain itseenikin varmuutta ohjaajana. Milla on todella ohjaajaherkkä koira, mikä tuo haastetta harrastamiseen Milla aloitti kisaamisen heti 18kk iässä ja oli Sveitsissä IMCA/PAWC 2010 kisoissa edustamassa Suomea kilpailujen nuorimpana koirana. Kisauran avattuamme nousimme nopeasti maxi3- luokkaan, josta ei ole vielä irronnut suurempia saavutuksia. Milla on ollut sm- kisoissa nyt kahdesti ja toivottavasti olemme arvokisoissa myös jatkossakin. Milla on ollut lottovoitto omaa harrastus uraa ajatellen. Se on opettanut kuinka herkkää paimenta kuuluu käsitellä ja antanut anteeksi kasan virheitä, joita olen tehnyt ja tulen tekemään eri harrastusten parissa. Koska koska yksi aussie ei riittänyt, tuli Ellin viihdyttämään laumaa 2011. Elli on alusta saakka Rakastanut agilityä. Tuon koiran kanssa ei vaaralliset tilanteet heti lopu. Vauhtia on enemmän kun järkeä päässä. Ellikin alkoi kisaamaan heti 18kk iässä ja 20kk iässä kävi Elli Belgiassa edustamassa suomea IMCA/PAWC kisoissa. Tuloksilla ei paljoa hurrattu, koska kokemattomuus paistoi läpi. Vihdoin, kun saimme pakan kasaan alkoi tuloksia tulla. Vuonna 2014 pääsimme sm kisoihin. samoin vuoden 2015 arvokisatulokset ovat kassa, joten jännityksellä odotan palautuuko Elli pennuista tarpeeksi ajoissa.
Olen Minna Vahlström ja omistan kaksi australianpaimenkoiraa Millan (Riekonhovin Cast Away) ja Ellin (Riekonhovin Elizabeth). Olen nyt kolmatta vuotta mukana tehiksessä, viime vuonna ja toissa vuonna Millan kanssa ja nyt Ellin kanssa. HSKH:ta olen edustanut vuodesta 2009 saakka, vaikkakin agilityä olen harrastanut jo vuodesta 2006 saakka.
VastaaPoistaSattuman kautta eksyin aikoinani agilityn pariin englanninsetteri Lissulla ja siitä se sitten alkoi, nimittäin todellinen innostus lajia kohtaan. Lissun kanssa tein varmaan kaikki virheet, jotka agilitykoiran kanssa vaan voi tehdä; ei osannut kohtakteja, itsenäisiä keppejä eikä irtoamista ja oma ohjaaminenkin oli kamalaa katsottavaa. Kaikesta huolimatta Lissu nousi maxi3-luokkaan ensimmäisenä enkkusetterinä euroopassa ja tietojeni mukaan kukaan muu ei ole vieläkään yltänyt samaan.
Sattuman kautta sain kotiini vuonna 2010 ihastuttavan australianpaimenkoira Millan. Alusta saakka oli selvää, että Millan kanssa ykköslajina tulee olemaan agility. Milla oppi todella nopeasti esteet ja samalla sain itseenikin varmuutta ohjaajana. Milla on todella ohjaajaherkkä koira, mikä tuo haastetta harrastamiseen
Milla aloitti kisaamisen heti 18kk iässä ja oli Sveitsissä IMCA/PAWC 2010 kisoissa edustamassa Suomea kilpailujen nuorimpana koirana. Kisauran avattuamme nousimme nopeasti maxi3- luokkaan, josta ei ole vielä irronnut suurempia saavutuksia. Milla on ollut sm- kisoissa nyt kahdesti ja toivottavasti olemme arvokisoissa myös jatkossakin.
Milla on ollut lottovoitto omaa harrastus uraa ajatellen. Se on opettanut kuinka herkkää paimenta kuuluu käsitellä ja antanut anteeksi kasan virheitä, joita olen tehnyt ja tulen tekemään eri harrastusten parissa.
Koska koska yksi aussie ei riittänyt, tuli Ellin viihdyttämään laumaa 2011. Elli on alusta saakka Rakastanut agilityä. Tuon koiran kanssa ei vaaralliset tilanteet heti lopu. Vauhtia on enemmän kun järkeä päässä.
Ellikin alkoi kisaamaan heti 18kk iässä ja 20kk iässä kävi Elli Belgiassa edustamassa suomea IMCA/PAWC kisoissa. Tuloksilla ei paljoa hurrattu, koska kokemattomuus paistoi läpi.
Vihdoin, kun saimme pakan kasaan alkoi tuloksia tulla. Vuonna 2014 pääsimme sm kisoihin. samoin vuoden 2015 arvokisatulokset ovat kassa, joten jännityksellä odotan palautuuko Elli pennuista tarpeeksi ajoissa.